Richard Järnefeltin SATIIRISARJA perinteisistä puolueista
Rkp
Heh-heh-heh, hah-hah-hah, hoh-hoh-hoh, håh-håh-håh…
Jokainen hitusenkaan ajatteleva suomenkielinen tietää kyllä vastauksen, mutta ehkä on syytä kerrata vielä, kun keskuudessamme on myös lahjottuja tai tyhmiä Lipposia ja Saseja, valitettavasti.
Otsikko olisi pitänyt muotoilla toisin, mutta halusin ”kirjoitussarjani” olevan yhtenäinen, ja siksi näin. Olisi ollut luontevampaa kirjoittaa ”Voiko … lainkaan luottaa?” tai ”Voiko … missään tilanteessa luottaa?” tai ”Onko … edes syytä luottaa?”
Kun mennään suomenruotsalaisuuden ja samalla RKP:n historiaa eteenpäin, törkeyksiä paljastuu aina vain lisää. Sisällissotamme kostotoimenpiteetkin saattoivat osin seurata kielirajoja, mutta talvi- ja jatkosodassa suomenruotsalaiset ”kunnostautuivat” oikein kunnolla. Pilkkatermi ”Munsalan soutukerho” tarkoittaa sitä, että tietyistä rannikon pitäjistä kaikki asekuntoiset miehet soutivat sotilaskarkureiksi Ruotsiin. Maahan jääneiden rooli rintamalla ei myöskään ollut sellainen kuin edesmenneen Åke Lindmannin elokuva väittää. Rahalla saa – jopa väärennettyä historiaa.
Kun sitten Karjalan evakoita asutettiin koko maan toimesta, heitä ei saatu sijoittaa ruotsinkielisille alueille, koska se oli ”Pyhää ruotsalaista maata.” Tällaisia isänmaanystäviä meillä siis on joukossamme yhä, ja sitkeästi he pitävät kiinni ruotsalaisluulostaan, ja esiintyvät eduskunnassakin korskeasti ”Ruotsalaisena eduskuntaryhmänä.” Kielilaki on heidän viimeisin paha työnsä kansan enemmistöä kohtaan.
Vielä on mainittava ”Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen” vahvasti liittyvä maahanmuuttopolitiikka. RKP:n intresseihin näyttää selvästi kuuluvan suomenkielisen yhtenäiskulttuurin horjuttaminen, maksoi mitä maksoi. Ja kas kummaa, häirikkömaahanmuuttajat laitetaankin suomenkielisiin kouluihin, mutta pienet (ja kalliit) kodinomaiset ”ruotsalaiskoulut” pysyvät täysin mamu-vapaina. Joillain harvoilla seuduilla tosin taas kasvatetaan ruotsinkielisten väkilukua leipomalla mamuistakin murreruotsalaisia (Närpiö).
Miksi muuten meillä on erilliset koulut suomen- ja ruotsinkielisille lapsille? Mikseivät he ole samoissa kouluissa, eri luokissa? Miksi halutaan erillistä terveydenhuoltoa, miksi vanhainkoteja, miksi on erillinen joukko-osasto, miksi halutaan erillisiä sairaaloita? Arkipäivän rasismia tämäkin, ja RKP:n toimia kuvaakin todella hyvin myös termi ”apartheid.”
Kun kaikkea edellä kerrottua miettii, on aika helppo vastata kysymykseen ”Voiko Ruotsalaiseen kansanpuolueeseen luottaa?” Ei voi.
Kenenkään suomenkielisen ei ikimaailmassa kannata toivoa mitään muuta kuin pikaista loppua tuolle rasistiselle ja julmalle etujärjestölle. Mutta huomatkaa, RKP tappaa myös ruotsinkielisyyden Suomesta, sillä se on törkeällä ja harkitsemattomalla toiminnallaan muuttanut ihan kivan suomenruotsalaisuuden häpeälliseksi valitusten, vaatimusten ja pakottamisen sarjaksi. Kun viimeinen ruotsin puhuva mummo kaatuu hautaan, kuopan on kaivanut RKP, eikä kukaan suvaitseva suomenkielinen.
********************************************************************************************************************************************************
Vasemmisto
Suomen laitavasemmisto saattoi vielä Toisen maailmansodan jälkeen uskoakin, että on viemässä Suomea sosialismiin ja kommunismiin, mutta silloinkaan se ei olisi tehnyt sitä omin voimin, vaan politrukit olisivat tulleet Neuvostoliitosta. Nyt, kun Neuvostoliittoa ei enää ole, vasemmistolla olisi todella tukalat paikat, jos se kerrankin saisi vaalivoiton. Mitä oikeasti tehdä, kuinka viedä maata kohti sosialismia, kun oma osaaminen ei riitä kuin pikkuasioista räksyttämiseen ja kommunistien keskinäiseen riitelyyn? Tilanne on yhtä huvittava kuin esim. Perussuomalaisilla – vaalivoiton jälkeen maa pysähtyisi, kukaan ei tietäisi, mitä tehdä, eikä myöskään osaisi. Sirpit ja vasarat tippuisivat kädestä, eivätkä koskaan nousisi.
Laitavasemmiston vähälukuiset äänestäjät taitavatkin tietää tämän kyvyttömyyden ja osaamattomuuden, eivätkä edes toivo suurta vaalivoittoa kannatuksensa kohteelle, mutta äänestävät silti äärimmäistä vasemmistoa joko suvun tavan vuoksi (kerran kommari, aina kommari) tai vain protestiksi sille, että ”demarit ovat porvarin keppihevosia” (aiemman appiukkoni lause).
********************************************************************************************************************************************************
Vihreät
Virttynyt villapaita, pyörätuoli ja kahleet – siinä olivat ainekset, joilla takavuosien suuri mediatapahtuma järjestyi, ja josta sai alkunsa ns. Vihreä liike, josta myöhemmin tuli puolue, ja nykyään kai jo kaksikin puoluetta. Aattellinen alku oli uutta silloisessa Konsensus-Suomessa, ja aika nopeasti vihreys ymmärrettiin kaiken hyvän ajamiseksi, ja vihreiden äänestäminenkin oli eräänlainen ekoteko, vaikka muuten omassa elämässä ei ehkä paljon vihreyttä esiintynytkään. Oudosti ajateltiin, että kun äänestää vihreitä, niin ”maailma pelastuu.” Miten se pelastuu, sitä ei tietenkään tiennyt kukaan…
Samoihin aikoihin oli äärivasemmiston puolella kodittomaksi jääneitä änkyröitä, joilta oli aate pudonnut tai putoamassa alta pois. Neuvostoliitto osoitti jo silloin heikkenemisen merkkejä, ja romahtikin lopulta, joten nämä ääriänkyrät tarvitsivat uuden ”uskonnon”, ja sellaiseksi otettiin vihreys. Tästä aiheutui se, että ihan viime vuosiin asti poliittisen huumorin taitajat ovat kutsuneet vihreitä nimellä ”Vihreät – De Röda”, eivätkä ole edes olleet kovinkaan väärässä, mutta aivan viime vuosina vihreiden uusi sukupolvi on antanut aiheen myös toiselle osuvalle pilkkanimelle: ”Kokoomuksen puutarhaosasto.” Nämä kaksi nimitystä osoittavat hyvin sen, kuinka olematon on vihreiden poliittinen linja, ja kuinka liikkeestä on tullut vain herrahissi niille ihmisille, jotka ovat liian kummallisia vaikuttaakseen muissa liikkeissä, mutta haluavat silti kivuta esim. ministerin paikalle, vaikka eivät osaakaan juuri muuta kuin änkyttää.
Anteeksi julmat ja pilkkaavat sanani, mutta sanon ne siksi, että olen loputtoman kyllästynyt vihreisiin. Heidän poliittiset saavutuksensa ovat nimittäin olemattomat. Jos Koijärven ”veteraanit” sentään herättivätkin ajatuksen luonnon suojelusta, sen jälkeen on vihreyden nimissä tehty vain pahaa, pahaa ja pahaa. Vihreiden politiikalla on suuri vastuu siitä, että Suomi on tukalan kallis maa elää. Energiaverojen jatkuva nousu, järjettömien energiantuotantotapojen tukeminen ja autoilun tekeminen sikakalliiksi on pitkälti vihreiden painostuksen ja poliittisen osallistumisen syytä. Linja on harvaan asutussa ja muutenkin kuoliaaksi verotetussa maassa täysin väärä, ja kurjistaa suomalaisia entisestään. Jokainen ääni vihreille on ääni kurjuudelle ja päreen valossa asumiselle.
Ja jos ajatellaan oikeasti vihreitä asioita kuten eläinten oikeuksia, jotka ovat kiinnostava ja yleismaailmallinen asia, niistä keskustelemassa ja niitä ajamassa ei puoluevihreitä näy. Heitä kiinnostaa enemmän turhien tuulimyllyjen rakentaminen (verovaroilla) ja pienen porukan yhteiskunnallisiin asemiin nostaminen, ilman kokemusta, ilman koulutusta ja ilman älyä. Naiset myös ilman meikkiä.
********************************************************************************************************************************************************
Keskusta
Suomen Keskusta, kavereiden kesken ”Kepu” vaan, on joskus ollut merkittävä puolue, kuten olivat Sosialidemokraatitkin (sehän kirjoitetaan näin kun kyse on puolueen nimestä, muuten kahdella a:lla). Kun Santeri Alkio ystävineen synnytti Maalaisliiton, maassamme oli ihan oikea ja elinkelpoinen maaseutu, ja oli selvästi olemassa asioita, joita Maalaisliitto sopi ajamaan.
Toisen maailmansodan jälkeen olisi ollut luontevaa, että Maalaisliitto olisi hiljalleen kadonnut, koska väki siirtyi kaupunkeihin, mutta kohtalon oikusta uudesta Keskustapuolueesta tulikin paljon isomman asian vartija: K-linjan. Siitä tuli valtiomiespuolue, ja koska Konsensus-Suomi ei siinä vaiheessa kyseenalaistanut mitään, kaikkien yhteisellä päätöksellä myös maatalouden tukeminen ja protektionistinen kauppapolitiikka jatkui. Tästä seurauksena suomalaisten makumaailma avartui vasta paljon myöhemmin kuin muualla Euroopassa, koska maahan ei saanut tuoda mitään, mitä ei kotimainen maanviljelijä tai kotimainen elintarviketeollisuus pystynyt tuottamaan. Muistan itsekin hakeneeni durumvehnäjauhoja ja basmati-riisiä Ruotsista, samalla sadatellen suomalaisen järjestelmän typeryyttä.
Mutta nyt kun kaupungistuminen on edelleen jatkunut, EU:n myötä suomalaisen maatalouden kannattavuus on entisestään romahtanut ja K-linjaakaan ei enää tarvita, miksi meillä yhä on Kepu, Suomen Keskusta? Kuka sitä tarvitsee ja mihin?
Kepu on RKP:n kaltainen reliikki ja maanvaiva. Siinä, missä RKP puolustaa suomenruotsalaisen väen loppumattomia etuoikeuksia ja alistaa suomenkielisiä mennen tullen, Kepu puolustaa maaseudun viljelijäväestön loppumattomia etuoikeuksia, ja on valmis nujertamaan luontaisten kasvukeskusten kasvun siirtämällä rahaa järjettömään aluepolitiikkaan, jotta vain kaikkialle sinne, missä on Kepun kekrijuhlia, saataisiin taas siltarumpu tai moottoritien pätkä tai junarata, jota ei kukaan käytä.
Lopputulos on kaikkien nähtävissä, ja se on surkea. Tuhannet miljoonat virtaavat maatalouden pyörittämiseen maassa, jossa ilmasto ei ole lainkaan suotuisa maatalouden harjoittamiselle, ja osa rahoista pannaan valhepropagandan suruttomaan levittämiseen, kuten väitetty ”suomalaisen ruoan puhtaus.”
Kuten RKP:kin, nykyinen Kepukaan ei ole oikeastaan puolue vaan suppean piirin etujärjestö, ja se ei kuuluisi puoluepolitiikkaan ja vaaleihin ollenkaan. Valitettavasti Kepulla yhä on jonkinmoinen kannatus, koska jotkut yhä luulevat, että puolueella on joku ”kultainen keskitie” linjanaan, ja sitä kautta poliittista viisautta. Mutta yhtä vähän kuin RKP on ”kansanpuolue”, niin yhtä vähän Kepu on ”linjapuolue.” Nykyinen Kepu vain ja ainoastaan saalistaa kaupunkilaisten rahoja, jakaakseen ne toinen toistaan hölmömpiin ja luonnostaan epäonnistumaan tuomittuihin maaseudun hankkeisiin.
********************************************************************************************************************************************************
Kokoomus
”Kykypuolue” Kokoomuksen yksi suurimpia ongelmia on aina ollut, että Suomessa ei ole kovinkaan montaa porvaria. Sen sijasta meillä on hirveän paljon ”wanna-be-porvareita”, jotka nai´ivisti kuvittelevat, että kun omistaa talon, auton, sen verran pörssiosakkeita, että pankista tulee kosiskeleva kirje kerran vuodessa ja kenties vielä oman pienyrityksen, jossa isä ja poika ovat töissä, poika tosin ilman palkkaa ja salaa, niin on porvari. Ei ole.
Kokoomus kuitenkin ajaa harvalukuisten oikeiden porvareiden etuja näiden tuhansien ”wanna-be-porvareiden” sijaan. Kokoomus haluaa pääomatulosta verotonta, Kokoomus haluaa suosia suurien omaisuuksien pysymistä samoissa käsissä, Kokoomus haluaa poistaa kilpailun esteet silloinkin kun poisto kurjistaisi oman kansan työväkeä, ja Kokoomus kannattaa markkinoiden valtaa.
Näistä asioista ei ole kauheasti hyötyä ”wanna-be-porvareille”, jotka oikeasti ovat työläisiä, joilla vain on useimmilla sisätyö. Mutta koska on niin kiva kuvitella itsensä porvariksi, he äänestävät Kokoomusta, hoidattavat pikkuvaivansa yksityisillä terveysasemilla (minkään oiken taudin hoitoon yksityisesti heidän rahansa eivät riittäisi), ja käyvät oopperassa huutamassa ”Bravo!”, vaikka eivät juuri mitään näkemästään ymmärrä, ja vaikka heidän nousukasmaisen kulttuuriharrastuksensa pääsylipun hintaa joutuu veronmaksaja jatkuvasti tukemaan.
Kokoomuspuolueen johto myös harvoin on ns. oikeita porvareita, mutta harvalukuiset oikeat porvarit ymmärtävät kyllä tämän ”wanna-be-puolueen” arvon, ja silittelevät ystävällisesti Kataisen Jykän ja muiden pyllynnuolijoidensa päätä, jotta show jatkuisi, ja porvaripuolue ilman porvareita jatkaisi edelleen niiden muutaman oikean porvarin etuoikeuksien pönkittämistä.
********************************************************************************************************************************************************
Perussuomalaiset
Vanhoina hyvinä aikoina Pappa-Tunturin muhkea ääni ja monistepino tarakalla oli merkkinä lähestyvästä SMP:laisesta. SMP:llä oli ja Perussuomalaisilla on hitusen yhä tuota samaa jäsenkuntaa – rehtiä, reilua ja vähään tyytyvää kansan ihmistä, joiden älykkyysosamäärä ei valitettavasti ole maan huippua, vaikka sydämen sivistystä kyllä löytyy. Tällaisia kilttejä ihmisiä vain on valitettavan helppo käyttää hyväksi. Veikko Vennamo ei käsittääkseni sellaiseen sortunut, mutta Veikon seuraajista kaikki ovat ajaneet enemmän tai vähemmän omaa, itsekästä etuaan, ja siinä sivussa tuhonneet SMP:n, ja nyt ovat ilmeisesti tuhoamassa Perussuomalaisetkin. Pappa-Tunturi-kansa ei ole koskaan saanut eikä tule koskaan saamaankaan uurastuksestaan minkäänlaista palkkiota, valitettavasti. Toivottavasti Herra Taivaassa antaa ainakin uuden, kullatun mopedin. Mutta ilman tarakalla loistavia Timon naamoja. Taivaassa ei jaella sellaisia.
Mielestäni Perussuomalaiset ei ole minkäänlainen muutosvoima, vaan vain pikkuryhmä, joka haluaa ”kalifiksi kalifin paikalle.” Ja koska jäsenkunta on kilttiä ja johdateltavaa, on sanomattakin selvää, kuka erityisesti haluaa olla ”kalifi”, ja kenen eduksi puolue tätä asemaa tavoittelee – ”meidän Timon.” Puolue on käytännössä yhtä kuin Timo Soini, ja Timon ”plokiinsa” tiputtelemat lyhyet lauseet ja aika tyhjätkin ”heitot” ovat puolueen ”linja.” Eli linjaa ei ole ollenkaan, vaan vain irrallisia ajatuksia, jotka ovat lisäksi keskenään ristiriitaisia. Niistä annetaan jokaiselle jotakin, jotta voidaan sujuvasti näytellä ”muutosvoimaa.”
Esimerkiksi maaseudun ja kaupunkien vastakkainasetteluun perussuomalaisilla ei ole ratkaisua. Maaseutu syö kaupunkien kasvun eväät, koska kepulaisittain järjestetty hallinto siirtää jatkuvasti kasvualueiden kasvun tulokset siltarumpuihin ja syrjäseutujen palveluihin. Tämä on iso ongelma maassa, jossa uusi kasvu olisi elinehto. Tukemalla tyhjiä kylänraitteja samalla estetään uusi nousu. Kepulle tämä on elinehto, koska äänet tulevat syrjäseuduilta, ja niin näyttää olevan perussuomalaisillekin, koska maaseudulla ovat uskollisimmat (ja tyhmimmät) puolueen kannattajat. Mitä annettavaa siis perussuomalaisilla on kokonaisuudelle? Ei mitään. Se on kuin ”Pikku-Kepu”, joka haluaa kepuliksi kepulin paikalle.
Perussuomalaiset toimii muutenkin kuin ns. vanhat puolueet. Puolue on juuri onnistunut valloittamaan vanhan ja kunnianarvoisan Suomalaisuuden liiton, eikä tämä varmastikaan jää tähän. Aivan samanlaista härskiä kähmintää harrastavat ns. vanhat puolueetkin. Jos ”meidän Timo” saa tuupatuksi itsensä hallitukseen, on varmaa, että perussuomalaisjohtoisen Suomalaisuuden liiton valtionapu palautetaan. Mikä siis on toisin kuin muissa puolueissa? Ei mikään.
********************************************************************************************************************************************************
SDP
Ne, jotka ovat aiemmin lukeneet blogejani, tietävät kysymyksen taustat. Henkilökohtainen yritykseni muuttaa SDP takaisin kansaa edustaaksi työväenpuolueeksi epäonnistui taannoin, koska toisaalta ”suvaitsevaisto” kävi kimppuuni, ja toisaalta muutoksia haluava ryhmäkään ei halunnut niin rajuja ja todellisia muutoksia kuin olisin ehdottanut. Tämän seurauksena minulla onkin ilo ja kunnia olla tarjolla eduskuntavaaliehdokkaaksi Muutos 2011-liikkeen riveissä (Uudenmaan vaalipiiri), mikäli liikkeen jäsenäänestys minut ehdokkaaksi hyväksyy. Uskon vakaasti, että juuri Muutoksen kautta pystyn ajamaan niitä asioita, jotka itselleni ovat tärkeitä, ks. esim. http://www.adressit.com/asiat_kuntoon sekä tämän blogin tekstit.
Vaikka Jutta Urpilaisen, Eero Heinäluoman ja nyt Mikael Jungnerin monet julkisuudessa esittämät mielipiteet kuulostavatkin siltä, että SDP olisi pessyt kasvonsa ja alkanut viimein todella edustaa kansaa, niin minun on silti pakko asiaa epäillä.
Jos maahanmuuttokritiikki ja suomalaisten etusijalle nostaminen olisi totta, niin tuskin puoluetta olisi samalla tyhjennety ihmisistä, jotka oikeasti ajattelevat siten, ja jotka oikeasti olisivat valmiit toimimaan siten. Minultahan ensin suljettiin blogi Demari-lehdessä ja sitten piiri täytti ehdokaslistansa kaiken maailman uimamaistereilla ja julkkiksilla. Eli ihan niinkuin ennenkin – väliäkö itse asialla. Ja näin siitä huolimatta, että osavastuu näistä maahanmuuttolinjauksista on minun, minä itse niitä ehdotin.
Näin en valitettavasti voi pitää näitä uusia linjauksia todellisina, vaan ikävä kyllä vain kansan kosiskeluna.
Mikael Jungner kuitenkin valehtelee kaikista eniten. Jos SDP oikeasti olisi närkästynyt poliittisista virkanimityksistä, se ei sallisi niitä enää omille kaadereilleenkaan. Mutta mikä Jungner itse oli, ja minne Jungnerin tavoitteleman puoluesihteerinviran edellinen haltija lähti? – SDP on valitettavasti pitänyt vuosikymmenet huolta siitä, että joka niemessä, notkossa ja saarelmassa on myös SDP:n jäsenkirjan turvin valittu virkamies, yleensä aika vähällä työllä ja kovalla palkalla.
Jotta samaan sikailuun vuosikymmenet osallistunut puolue voisi edes jotenkuten uskottavasti edustaa poliittisia virkanimityksiä vastustavaa näkemystä, sen tulisi ensin järjestää viroista pois tuhansia SDP-virkamiehiä, ja sitten, puhtaalta pöydältä ja tosimielellä luvata koskaan enää olla niin tekemättä.
(Myös presidentti Halosen (sd) ”vastustus” Hyssälän nimitysasiassa meni viihteen puolelle. Systeemin kasvatti nimitti turhaan ja kallispalkkaiseen virkaan toisen systeemin kasvatin, mutta vain näytteli hieman vastahakoista ihmettelemällä hallituksen kiirettä… Olisi sitten tosiaan ollut nimittämättä Hyssälää, jos kerran on muka niin eri mieltä. Mutta ei. Pelkkää valehtelua tämäkin.)
********************************************************************************************************************************************************
